Kirjaan tapahtumat unipäiväkirjaani jota pidän elokuva-aiheemme, Malesialaisen Temiar Senoi-heimon vuoksi. Heidän väitetään kehittäneen yhteisöönsä täydellisen harmonian erikoisen unikontrollin avulla.

Päivä Malesian sademetsässä jatkuu unenomaisesti. Seuraan väen paljoudesta pullistelevassa puumajassa kuinka värikkäästi pukeutuneet naiset rummuttavat bambuputkilla lattiaa ja majan keskellä kyyristelevä mieskolmikko laulaa rytmin tahdissa. Yhtäkkiä yksi kasveilla ja lehdillä verhotuista miehistä tempautuu ylös holtittomasti heiluen ja samalla vihtoen lehtipuskalla itseään ja ilmaa. Musiikki kiihtyy ja pian kaikki kolme säntäilevät majan lattialla kummallisen notkeasti päästellen suustaan laulun ja eri äännähdyksien sekamelskaa.

Meneillään on pyhä neljän samaanin seremonia, missä temiarien uskomusten mukaan henget välittävät viestejä ja ohjeita kolmen transsissa olevan samaanin kautta. Neljännen samaanin tehtävänä on valvoa että seremonia etenee suunnitellusti ilman vahinkoja. Kun samaaniperformanssi välitys- ja parannus-töineen on ohitse täyttää seremoniayleisö lattian. Myös minut vedetään puoli-väkisin mukaan huumaavaan tanssiin. Sovittelen päähäni kasveista punottua päähinettä ja yritän mukauttaa epävarmat askeleeni tanssin rytmiin, transsin tavoitellessa jo ympärilläni huojuvia. Liikehdintäni hymyilyttää naissoittajia, mutta rytmi vie silti mukaansa. Olen hetken kuin osa tätä sympaattista temiar-maailmaa, jonka olemassaolo on väistämättömästi tuhoon tuomittu.

UNIKANSASTA UNITEKNIIKKAAN

Englantilainen antropologi Pat Noone innostui tutkimaan 1930-luvulla Malesian niemimaan pohjoisosissa asustavan Temiar Senoi-heimon unikulttuuria. Noonen mukaan merkittävä ero temiarien ja muiden aboriginaalien unikulttuurien välillä oli temiarien usko kykyyn kontroloida unia. Temiarien mukaan merkittävien unien tapahtumat pystyi muuttamaan kontroloinnin avulla seuraavassa unessa, mikä muutti myös tulevia valvetilan tapahtumia.

Noone tutustutti amerikkalaisen psykologin ja seikkailijan Kilton Stewartin temiareihin ja ennen pitkää Stewart sovelsikin psykologian käyttöön nk. länsimaisen Senoi-unitekniikan. Tärkeä osa unitekniikkaa oli unien analysointi pienryhmissä. Stewartin mukaan temiarit keskustelivat aamuisin unistaan ja antoivat lapsille ohjeita oikeasta unikäyttäytymisestä, jotta unet ja sitä kautta unennäkijä kehittyisi harmoonisempaan suuntaan. Stewart korostikin että temiar senoilaisten keskuudessa vallinnut sopusointi ja väkivallattomuuden periaate oli heidän unikulttuurinsa aikaansaannosta. Stewartin teoria alkoi elää laajemmin vasta hänen 1965 tapahtuneen kuolemansa jälkeen. Merkittävä sysäys teorian kasvavaan suosioon on ollut amerikkalaisten unitutkijoiden Patricia Garfieldin ja Jeremy Taylorin näkyvä panos Senoi-unitekniikan vaalimisessa. Garfieldin best-sellereiden ja Taylorin Senoi-terapiaryhmien ansiosta aihe on popularisoitunut ja saanut yhä useammat unitutkijat tekniikan käyttäjiksi.

Aihetta on lähestytty myös akateemisten tutkimusten kautta. R. D. Cartwrightin tutkimus ("Night life: Explorations in dreaming" -77) osoitti että ihmisillä on joitakin mahdollisuuksia unien kontrolointiin, minkä seurauksena myös elämänlaatuun voi syntyä positiivisia muutoksia. Marie C. Doylen ("Enhancing Dream Pleasure with Senoi Strategy" - University of Alaska -82) mukaan tekniikka kasvatti merkittävästi miellyttävien unien osuutta epämiellyttävien kustannuksella, muutoksien vaikuttaessa pysyviltä.

KONTROLOINNIN VASTAVOIMA

Santa Cruzin yliopiston sosiologian- ja psykologian professori William Domhoff ei usko mahdollisuuteen kontroloida unia. "Koska länsimaiset ihmiset haluavat hallita kaikkea olemassaolevaa, synnyttää se illuusion myös omien unien kontroloinnista", Domfhoff lausuu sosiologisen teesinsä.

Amerikkalaisten unitutkijoiden konferensseissa Senoi-aihe väittelyineen on toistuva päähuomion kerääjä, Kilton Stewartin romanttiseksi valehtelijaksi leimanneen Domhoffin toimiessa pääagitaattorina. Domhoff siteeraa mieluusti Malesian alkuperäisheimojen (=orangaslit) elintapoja tutkinutta Geoffrey Benjaminia, joka ei usko myöskään temiarien unikontrolliin. Singaporen yliopiston professorina toimiva Benjamin pahoittelee Temiar-kulttuurin illusiointia, jolloin huomio kohdistuu heimon olemassaolon kannalta täysin vääriin asioihin.

BENJAMIN JA VALKOKARVAINEN APINA

Temiar-nuorukainen on saalistanut puhallusputkellaan kaksi apinaa. Kylän naisten käsittelyn jälkeen "apinapaisti ruskeassa kastikkeessa" asetetaan kuvausryhmämme eteen. Awin Pedik pyytää meitä syömään. Hän kertoo temiarien arvostavan Geoffrey Benjaminia. "Hän tosin elää vain eri maailmassa. Ei usko unien voimaan eikä jaa omia uniaan. Siksi emme välttämättä puhu hänelle myöskään meidän uskomuksistamme". Opas- ja tulkkaustehtäviämme hoitava Awin lähti 1970-luvulla opiskelemaan Kuala Lumpuriin, mutta kyllästyttyään kaupungin hektiseen menoon palasi jälleen kulttuurinsa pariin. Hän on temiar-yhteisön lähes ainut englannin kielen taitaja. Please, Awin toistaa minulle ja osoittaa apinan lihaa. Kuvausryhmämme miesjäsenet Venho ja Heinänen ahmivat apinaa antaumuksella. Kamera-assistentti Venho kehuu makua paremmaksi kuin jänispaistissa. Pirkko - kasvissyöjänä pysyttelevä äänittäjämme on viisaasti kehittänyt itselleen jälki-äänityshommia. Yritän kiemurrella vastuusta "punaisen lihan syömättömyydelläni", mutta maistelen lopulta lihaa ymmärtäessäni asian tärkeyden Awinille. Onneksi en erota apinan aivoja kastikkeen joukosta.

Awin kertoo naureskellen apinoiden liikkuvan kesysti Malay-ihmisten (Malesian islamilainen pääväestö, joka ei syö apinan lihaa) asumusten lähettyvillä, mutta pakenevan heti paikalta Temiar-heimolaisten ilmestyessä lähettyville - kuin seuraten kollektiivista varoitussignaaliaan. Myöhemmin selatessani Kuala Lumpurin eläinpuiston esitettä, löydän valokuvan syömämme valko-karvaisten apinoiden lajitoverista. Mietin olenko merkitty mies heidän keskuudessaan.

MAHATHIR MOHAMADIN SELVÄUNI

Standfordilainen Lucidity Instituutti Steven LaBergen johdolla on tutkinut ns. Lucid Dream- eli selväunta jo toistakymmentä vuotta. Instituutti on jopa patentoinut laitteita, joilla unen-näkijälle aiheutetaan keinotekoisesti selvä-unitila eli unitila jossa unennäkijä tietää näkevänsä unta. LaBerge kertoo selväunitilan olevan tien unien hallitsemiseen. "Unien kontrolointi selvä-unessa on tuonut monia positiivisia tuloksia: Mielihyvän lisäämistä, traumojen ratkomista ja joillekin se on tarjonnut jopa tien henkiselle uudistumiselle".

Innostus selväunen käytöstä on lisännyt kiinnostusta Senoi-tekniikkaa kohtaan, missä kontroloinnin perustana on myös selvä-unen näkeminen. Jeremy Taylor muistuttaa ettei Senoi-tekniikka ole kuitenkaan pelkkää tietoisen unitilan hyväksikäyttöä: "Sen kollektiivisuus ja säännönmukainen käyttö johdattaa unen alku-lähteille ja mahdollistaa kokonaisvaltaisen ja valvotun kehitys-mahdollisuuden yhteisössä toimivalle unennäkijälle".

C.G.Jungin uniteorioilla ja senoi-unitekniikalla on myös mielenkiintoinen yhteys. Jung korosti unissa esiintyvän uhkaavan vaaran olevan heijastuman unennäkijän ongelmasta, jonka kohtaamalla pystyi unennäkijä ratkomaan ongelmaansa. Temiar Senoit taas näkevät vaaran olevan joko ulkopuolisen pahan hengen tai joskus oman sisäisen negatiivisen voiman, joiden kohtaaminen ja voittaminen unessa on tärkeää jotta pystyisi kasvattamaan henkistä kapasiteettiaan.

Temiarien asema nyky-Malesiassa tuntuu valveillakin olevan jatkuvaa vaarojen kohtaamista; Painajaisunta, joka on ajamassa heidän ainutlaatuista kulttuuriaan kohti tuhoa. Hallituksen massiiviset puunhakkuut saastuttavat vesistöjä, supistavat riista-eläinkantaa ja rajoittavat asuinalueita. Pelottavin painajainen on kuitenkin pääministeri Mahathir Mohamadin masinoima 2020 -kehityssuun-nitelma, mikä tähtää täydelliseen teollistuneeseen taloudelliseen suurvaltaan Japanin mallin mukaisesti. Alkuperäiskulttuurien kannalta se tarkoittaa sitä, että kyseiseen vuoteen mennessä orangaslien tulee kuulua valtion koulutus-järjestelmän ohella myös islamilaiseen tai roomalaiskatoliseen pääuskonjärjestelmään. Kun sademetsien asukkaat lisäksi sijoitetaan hallituksen kaavoittamille asuinalueille, muuttuvat al-kuperäiskulttuurit museotavaraksi.

Temiar-kylien hengelliset johtajat, samaanit, seuraavat surullisina kulttuurinsa rapistumista. II-maailmansota ja sen jälkeen viidakossa jatkuneet sissisodat olivat ensimmäinen isku väkivallattomuuteen ja harmoniaan pyrkivän kulttuurin kilpeen.

Samaanit ja osa kyläläisistä pitävät silti edelleen perinteistään kiinni. Traditioon pohjautuvia elämänohjeita välitetään samaanien johtamissa seremonioissa, jotka ovat kuin jumalanpalveluksia. "Me suremme kulttuurimme kuolemista, mutta negaation ja taistelun keinoin sitä ei saa vastustaa", Awin Pedik toteaa; "Jos joku tekee meille pahaa, meillä ei ole oikeutta kostaa sitä. Oikeus kuitenkin tapahtuu vielä jonain päivänä".

Tietoiskujen ja mainoslauseiden suggeroidessa Malesialaisille väsymättömästi "twenty-twenty" lukua, on Aasian talousvaikeudet ja opposition nostattama vallankaappausmieliala nakertaneet Mohamadin hirmuhallinnon uudistus-pyrkimyksiä. Mutta vaikka islamilainen valtataistelu saisi uuden suunnan, ei se muuttane alkuperäisasukkaiden tulevaisuusnäkymiä. Vaurastumisen jarruna olevien "kolmannen luokan kansalaisten" ongelmat eivät tunnu huolettavan valtaväestöä. Kehityksen airueena Kuala Lumpurissa seisova maailman korkein rakennus, Twin Towel, peittyykin toistuvasti hakkuualuiden tulipaloista kulkeutuvaan, henkeä ahdistavaan savusumuun - kuin erehdysten symbolina.

UNEN ANALYSOINTI

Olemme korkeimman temiar-johtajan Mudu Pedikin majassa. Hänen haastattelunsa on juuri päättynyt. Lempeäsilmäinen Mudu osoittaa agrigaatin voimalla toiminutta valaisinta ja kiittää että olemme tutustuttaneet heidät keinovalon henkeen. Pos Bihai, missä Awinin veli Mudu asuu, on kaukana "sivistyneestä kaupunkikulttuurista". Vain muutamia valkoihoisia ihmisiä on vieraillut kylässä. Yritän arvioida karismaattisen Mudun ikää, koska sitä ei tunnu kukaan tietävän. Ehkä 70...tai 80...sehän väittää nähneensä Pat Nooninkin... Askelkin jo painaa.

Kuvausryhmä paketoi kaluston ja vetäytyy nukkumaan läheiseen vierasmajaan. Kuvaaja Heinäseen on iskenyt lämpöhalvaus, joka on kiertänyt läpi koko ryhmän Pirkkoa lukuunottamatta. Jään Mudun majaan ehkä noin kahdenkymmenen Temiar-miehen kanssa. Olen tähän asti tentannut heitä sinnikkäästi, mutta nyt keskustelun painopiste muuttuu yllättäin. Temiarien kysymykset satelevat minulle, koskien mm. maailmaamme ja samaaniemme yliluonnollisia kykyjä. Vastailen tukaaliin kysymyksiin parhaani mukaan ja huomaan keskustelun siirtyvän pikku hiljaa uniini. Päätän kertoa mieltäni askarruttamaan jääneen uneni ystäväni matkasta ja leijailustani.

Tunnelma sähköistyy ja nelihenkinen samaaniryhmä Mudun johdolla analysoi äänekkäästi untani. Voin vain arvailla lempeiden naurunturskahdusten sävyttämää Temiar-kielisen keskustelun sisältöä. Lopulta Awin kääntää Mudun esittämän yhteenvedon; "Uni tarkoittaa kahta asiaa; "Tulen menettämään ystäväni ja saan mahdollisuuden käyttää luovia kykyjäni". En hyväksy tulkintaa ja haraan vastaan, enhän halua menettää läheistä ystävääni. Vetoan kulttuurieroihimme ja esitän vaihtoehtotulkintoja unen sanomallisuudelle tai sanomattomuudelle. Uudet analysointikierrokset eivät kuitenkaan muuta Temiarien näkemystä ja lopulta Mudu heristää hymyillen sormeaan, "jos haluat muuttaa tapahtuman sinun täytyy nähdä uusi uni missä muutat edellisen unen sanoman".

Huomaan tilanteen vieneen minut keskelle amerikkalaisakateemisen senoi-väittelyn ydinkysymystä ja Pat Noonen huomiota: Temiarit todella uskovat unikontrollin pystyvän muuttamaan tulevia tapahtumia.

Kun ajamme myöhemmin hakkuualueiden läpi kohti "sivistynyttä maailmaa", mietin miten hassua länsimaiden uniin liittyvä adoptointihalu on. Me haluamme palasia heiltä vaikka unet ovat temiar senoilaisille osa kulttuuria - merkittävä alue isosta kokonaisuudesta, mikä ei toimi jos joku osa-alueista puuttuu... Mutta ehkä uudet palaset voivat toimia järjestelmässämme, koska täällä harmoniaa tavoitellaan ristiriidan keinoin.

En ilmeisesti saanut muutettua uneni tapahtumia, sillä palattuani Suomeen huomasin temiarien tulkinnan unestani muuttuneen todeksi. Tai sitten kyseessä oli sattuma tai olin joutunut temiarien sosiologisen illuusion kohteeksi.

Länsimaisen senoi-tekniikan pääsäännöt:

Kohtaa ja voita aina unessa esiintyvä vaara. Yritä tehdä vaarasta ystävä ja lopulta saada lahja häneltä. Pyri unissa aina mielihyvää kohti. Toimi positiivisen lopputuloksen eteen. Havainnoi unista ja niiden ympäristöstä kaikki oleellinen ja jaa se valveilla muiden kanssa.

Arto Halonen

Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomien sunnuntaisivuilla marraskuussa 1998.