Avoin kirje pääministeri Juha Sipilälle ja puolustusministeri Jussi Niinistölle

Tietoja
Suomen hallitus on hyväksynyt aseiden myynnin useisiin maihin, joissa ihmisoikeustilanne on hälyttävän epävakaa, muun muassa Turkmenistaniin (HS Sunnuntai 23.10.). Pidän erittäin huolestuttavana, että Suomi vie aseita valtioon, jossa opposition ääntä pyritään aktiivisesti vaientamaan.

Perehdyin Turkmenistanin hallituksen toimintaan ja maan poliittisten vankien kokemuksiin, kun valmistelin vuonna 2008 ilmestynyttä elokuvaani Pyhän kirjan varjo. Selvitimme, että monet suuret kansainväliset yritykset tekevät yhteistyötä runsaita öljy- ja kaasuvarantoja hallitsevan Turkmenistanin kanssa. Samaan aikaan kävi ilmi, että myös Nokia Siemens Networks oli tehnyt miljoonien dollarien verkkolaitekaupat Turkmenistanin valtion teleoperaattorin Altyn Asyrin kanssa, mikä teki toisinajattelijoiden salakuuntelemisen valtiolle yhä helpommaksi. On tärkeää ymmärtää, että mikä tahansa Turkmenistanin hallintoa myötäilevä tuki ajaa maan jo valmiiksi rajallisia ihmisoikeuksia entistä ahtaammalle. Aseet ovat konkreettisin väline eliminoida toisinajattelijoita.


Yksi elokuvani päähenkilöistä on Turkmenistanin diktatuurinomaista vallankäyttöä kritisoinut, poliittisena pakolaisena Wieniin muuttanut Farid Tuhbatullin, joka selvisi Turkmenistanin nykyhallinon salamurhahankkeesta Itävallan suojelupoliisin tiedustelun avulla vuonna 2010. Tuhbatullin seuraa tiiviisti poliittisen tilanteen kehittymistä kotimaassaan ja ylläpitää Chronicles of Turkmenistan -verkkouutissivustoa, joka on ainoa maan tapahtumista objektiivista tietoa välittävä lähde. Turkmenistanin johto on hakkeroinut sivustoa toistuvasti, ja lukuisat toisinajattelijat ovat yhä hallituksen vainon kohteena.
 
Tuhbatullin on järkyttynyt asekaupasta Suomen ja Turkmenistanin välillä. Hän on huolissaan erityisesti Turkmenistania koettelevasta talouskriisistä. Tuhbatullin pelkää tilanteen kärjistyvän laajoihin protesteihin, joihin hallitus puolestaan vastaa asevoimin. Tämä tekee maahan suunnatusta aseviennistä entistä kyseenalaisempaa.
 
Pääministeri Juha Sipilä kommentoi ihmisoikeusnäkökulman ohjaavan Suomen asekauppaa (HS Kotimaa 25.10.). Ulkoministeriön asevalvonnan yksiköstä niin ikään todettiin Keski-Aasian olevan ”aiempaa vakaampaa” aluetta (HS Sunnuntai 23.10.). Tuhbatullinin mukaan Turkmenistanin hallituksen tekemät muutokset ihmisoikeustilanteeseen ovat lähinnä kosmeettisia. Vaikka lait näyttävät mukailevan kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen linjaa, todellisuudessa ne toteutuvat vain paperilla. Maassa ei ole edelleenkään riippumatonta mediaa, ja vaikka parlamentissa on näennäisesti  kolme puoluetta, asioista äänestetään yksimielisesti. Totesimme myös elokuvassamme, että vaikka valta siirtyi presidentti Nijazovin kuoleman jälkeen Gurbanguly Berdimuhamedowille vuonna 2007, käytännössä maan poliittiseen tilanteeseen ei kuitenkaan ilmennyt muutosta. Pari kuukautta sitten perustuslakia muutettiin myös siten, että presidentti Berdimuhamedowin virka voi olla elinikäinen.
 
Kuten Helsingin Sanomien artikkelista kävi ilmi, Turkmenistan sijoittuu yhdysvaltalaisen Freedom House -järjestön valtioiden vapautta mittaavalla asteikolla 0–100 pistesijalle neljä. Pohjimmaisena listalla on kolme pistettä saanut Pohjois-Korea. On järkyttävää ja täysin epämoraalista, että Suomi tekee asekauppaa kansalaistensa vapautta toiseksi eniten rajoittavan valtion kanssa. Vetoan pääministeri Juha Sipilään ja puolustusministeri Jussi Niinistöön, että aseiden vienti Suomesta Turkmenistaniin ja muihin ihmisoikeuksia rikkoviin maihin on pysäytettävä.

 

Arto Halonen