Arto Halonen on kansainvälisesti palkittu fiktio- ja dokumenttielokuvien ohjaaja, tuottaja ja käsikirjoittaja, joka on tullut tunnetuksi yhteiskunnallisesti kantaaottavista aiheistaan. Vuonna 2005 Halonen sai Suomi-palkinnon, joka myönnetään tunnustuksena merkittävästä taiteellisesta urasta. Palkinto on kulttuuriministerin ja valtiovallan korkein tunnustus ja kiitoksen osoitus taiteellisesta luomistyöstä. Euroopan Unionin Humanitäärisen palkinnon Halonen sai vuonna 1998 ja vuonna 2008 Thessalonikin kansainvälinen dokumenttifestivaali palkitsi Halosen yhtenä aikansa merkittävimmistä eurooppalaisista dokumenttielokuvan kehittäjistä.
Vuonna 2010 Haloselle myönnettiin Helsingin kaupungin kulttuuripalkinto merkittävästä ja monipuolisesta taiteellisesta urasta. Halonen on kolmas elokuvantekijä, joka palkittiin työstään Helsingin kaupungin kulttuuripalkinnolla, ja tämä myönnettiin hänelle huomattavan suosion saavuttaneen ensimmäisen teatterilevitykseen tuotetun pitkän fiktioelokuvansa Prinsessan (2010) myötä. Elokuva keräsi teatterilevityksessä yli 300 000 katsojaa tehden siitä yhden viime vuosikymmenen katsotuimmista kotimaisista elokuvista. Prinsessa palkittiin myös lukuisilla kansainvälisillä festivaaleilla. Osittain Prinsessa-elokuvan ansiosta Arto Halonen palkittiin syksyllä 2010 Suomen mielenterveysliiton valtakunnallisella mielenterveyspalkinnolla sekä ensimmäisenä kulttuurialan ammattilaisena Sosiaali- ja terveysturvan keskusliiton Kansalaistoiminnan valtakunnallisella tunnustuspalkinnolla.
Halosen toinen pitkä fiktiivinen teatterielokuva Isänmaallinen mies (2013) sai kansainvälisen ensi-illan Seattlen ja Varsovan arvosteluilla elokuvafestivaaleilla. Elokuva kiersi kymmenellä paikkakunnalla eri puolella Yhdysvaltoja tunnetun elokuvakriitikon Harlan Jacobsonin Talk Cinema –esityssarjassa. Elokuva oli Suomen ohella teatterilevityksessä myös Virossa ja Kroatiassa ja sen levitysoikeudet on myyty yhteensä 25 maahan.
Halosen dokumenttielokuvat (esim. Valkoinen raivo (2015), Sinivalkoinen valhe (2012), Pyhän kirjan varjo (2007), Pavlovin koirat (2006), Tynnyrimies (2004) sekä Karmapa – jumaluuden kaksi tietä (1998) ovat niin ikään voittaneet lukuisia merkittäviä kansainvälisiä palkintoja ja keränneet paljon julkista keskustelua. Valkoinen raivo palkittiin kunniamaininnalla varsovalaisella Millennium Docs Against Gravity –dokumenttielokuvafestivaalilla sekä Green Rose -palkinnolla Jaipurin kansainvälisellä elokuvafestivaalilla Intiassa. Pyhän kirjan varjo oli ehdolla myös Euroopan elokuva-akatemian parhaan dokumenttielokuvan palkinnon saajaksi. Halonen on perustanut DocPointin, Helsingin dokumenttielokuvafestivaalin. Halonen on myös tuottanut eri ohjaajien fiktio- ja dokumenttielokuvia, viimeisimpänä makedonialais-kroatialais-suomalaisen elokuvan Uhrauksia vapaudelle (The Liberation of Skopje) vuodelta 2016.
Halosen kansainvälinen fiktioelokuva, The Guardian Angel – Suojelusenkeli, sai ensi-iltansa 2018. Tässä psykologisessa trillerissä näytteli useita kansainvälisiä tähtinäyttelijöitä, kuten Pilou Asbæk (Game of Thrones, The Ghost in the Shell, Borgen), Josh Lucas (A Beautiful Mind, American Psycho, Glory Road, Hulk) ja Rade Serbedzija (Eyes Wide Shut, Harry Potter and the Deathly Hallows, Batman Begins). Elokuva on myyty jo yli 70 maahan ja se sai myös Yhdysvalloissa laajan elokuvateatterilevityksen.
Halosen uusin fiktioelokuva on Jukka Itkosen kanssa yhteistyössä käsikirjoitettu koko perheen elokuva, Antero Varovainen ja Onnenkivi, joka saa ensi-iltansa syksyllä 2023. Elokuva nähdään kansainvälisissä pääkilpasarjoissa sekä Schlingelissä Saksassa, että PÖFFissä Virossa.
Halosen dramatisoitu dokumenttielokuva ja ihmiskaupan julmaan maailmaan sijoittuva Takaisin valoon sai elokuvateatterilevityksen Suomessa lokakuussa 2018. Keväällä 2019 elokuva keräsi Suomen TV- ja Yle Areena esityksissä runsaasti katsojia. Vuonna 2023 teatterilevityksensä sai Halosen uusin dokumenttielokuva, seurantadokumentti Suomeen juurtuneet, joka oli arvostelumenetys.
Arto Halonen kutsuttiin vuonna 2009 myös Euroopan elokuva-akatemian jäseneksi.